Harjoitus Suomen suurpedot

 

SUOMEN SUURPEDOT

SUURPEDOT

Suomessa asuu neljä suurta maapetoa

Suomessa tavataan neljää maasuurpetoa, jotka kaikki kuuluvat eri heimoihin. Ilves kuuluu kissaeläimiin, susi koiraeläimiin, ruskeakarhu karhueläimiin ja ahma näätäeläimiin. Ne on määritelty kokonsa ja elintapojensa perusteella suurpedoiksi. Suurpeto on peto, joka on ravintoketjun huipulla. Ekologisena käsitteenä pedolla tarkoitetaan mitä tahansa eläintä, joka hankkii ravintonsa saalistamalla ja tappamalla muita eläimiä syödäkseen näiden lihaa tai verta. Maalla elävät suurpetomme kuuluvat Carnivora-nisäkäslahkoon. Niiden selvin tunnusmerkki verrattuna muihin nisäkkäisiin on neljä raateluhammasta.

Suurpetojen merkitys

Suurpedot ovat arvokas osa suomalaista luontoa. Luonnon näkökulmasta suurpedot ovat kehittyneet osaksi luonnon omaa säätelyjärjestelmää, joka pitää ekosysteemin tasapainossa.

Evoluution kuluessa on suurpetojen tehtäväksi luonnossa vakiintunut suurien kasvinsyöjänisäkkäiden kantojen säätely. Usein saaliiksi jäävät heikot yksilöt, joten suurpedot pitävät yllä myös lajien elinvoimaisuutta.

Suurpedoista hyötyvät myös muut eläinlajit, erityisesti haaskansyöjät. Suurpetojen kanssa samoilla seuduilla elävät pienemmät petoeläimet kaluavat loppuun suurpetojen jäljiltä jääneet saaliseläinten osat.

KUKA SUURPEDOISTA VASTAA?

Maa- ja metsätalousministeriö on suurpetoasioissa ylin johtava ja valvova viranomainen. Ympäristöministeriö osallistuu luonnonsuojelulain ja EU-lainsäädännön keinoin suurpetoja koskevien viranomaistehtävien valmisteluun. Suomen riistakeskus edistää kestävää riistataloutta, tukee paikallisten riistanhoitoyhdistysten toimintaa ja huolehtii riistapolitiikan toimeenpanosta. Luonnonvarakeskus tutkii suurpetokantoja ja petojen elintapoja. Metsähallitus osallistuu valtion mailla suurpetokantojen suojelua ja kannan seurantaa edistäviin toimiin, mahdollistaa suurpetojen metsästyksen annettujen säädösten ja ohjeiden mukaisesti sekä valvoo metsästystä valtion mailla.

KARHU (Ursus arctos)

Karhu (Ursus arctos) on Euroopan suurin petoeläin. Se on sekaravinnon käyttäjä, joka käyttää ravintonaan haaskoja ja saalistaa isokokoisia hirvieläimiä. Karhu nukkuu lumisen ajan talviunta. Karhu on Suomen kansalliseläin. Se on ollut muinaissuomalaisille pelätty, mutta myös pyhä ja arvostettu eläin.

Karhun tärkeästä asemasta menneen ajan suomalaisten sielunmaisemassa kertoo sekin, että lajille on kielessämme yli kaksisataa erilaista nimitystä. Tuttuja nimityksiä ovat nalle, otso ja mesikämmen, mutta harvemman tiedossa on, että esimerkiksi mettä, metsä, otava ja mörkö ovat karhun synonyymejä.

SUSI (Canis lupus)

Susi (Canis lupus) on koiraeläimiin kuuluva nisäkäs. Se on biologisesti määriteltynä samaa lajia kuin kesy koira. Susi on villeistä koiraeläimistä suurin. Pohjoisista petoeläimistä susi on kaikkein sosiaalisin eläin, joka elää mieluiten perheyksiköstä muodostuneessa laumassa. Sudet kommunikoivat asennoilla, eleillä, ilmeillä, hajumerkein ja ulvomalla. Toisin kuin tarinoissa kerrotaan, sudet eivät ulvo tavallista enemmän täysikuun aikaan. Ulvonta voi olla merkki saalistamaan lähdöstä, reviirin vartioimisesta tai lauman koolle kutsusta.

ILVES (Lynx lynx)

Ilves (Lynx lynx) on Suomen ainoa luonnonvarainen kissaeläin. Kissaeläinten tapaan se on suurpedoista kaikkein petomaisin. Sen ravinto koostuu melkein yksinomaan nisäkkäistä ja linnuista. Entisaikojen puheet ilveksestä keskittyvät useimmiten arvokkaaseen turkkiin.

Ilveksen kaunis täplikäs turkki oli keskiajalta lähtien Skandinaviassa hyvin tavoiteltu ja hinnaltaan varsin kallis. Kesällä ilveksen turkki on punaharmaa, mutta talvella harmaanvalkea. Turkissa on ruskeita tai mustia täpliä ja juovia. Keskiajalla uskottiin, ettei ollut niin suurta harmia etteikö ilveksen kaunis turkki olisi sitä mielipahaa korvannut.

AHMA (Gulo gulo)

Ahma (Gulo gulo) on suurin näätäeläimemme. Ahman tulevaisuus on riippuvainen muiden suurpetojen, etenkin susien, esiintymisestä, koska ahma on haaskansyöjä. Ahma pikemminkin etsii jotain syötävää kuin jotain saalistettavaa.

Ahma on saanut nimensä ruokailutavastaan. Päästyään ruoan ääreen ahma hotkii mahansa pikaisesti täyteen niellen isotkin lihakimpaleet kokonaisena. Saalistajana ahma on kömpelö, mutta otollisissa lumiolosuhteissa ahma saattaa kuitenkin tappaa kerralla useampia poroja tai metsäpeuroja. Tämä on tyypillistä käyttäytymistä näätäeläimille. Ne tappavat niin sanotusti varastoon.

SUURPEDON KOHTAAMINEN

Suurpeto kannattaa aina pyrkiä kohtaamaan rauhallisesti

Kun kohtaat suurpedon luonnossa tai asutuksen piirissä, pyri käyttämään tervettä järkeä. Tilanne laukeaa yleensä suurpedon paetessa ihmistä. Suurpeto kannattaa aina pyrkiä kohtaamaan rauhallisesti. Yleensä on myös viisainta vetäytyä paikalta samaan suuntaan, josta on saapunutkin. Pedolle ei kannata huutaa tai kääntää selkäänsä.